Oppitunti 3

Keskiaika

Keskiaika – kulttuurin alennustila vai väärien mielikuvien uhri?

Keskiajalla tarkoitetaan aikakautta, joka alkoi Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen 400- ja 500-lukujen taitteessa ja jatkui aina pitkälle 1400-luvulle löytöretkien ja noitavainojen alkamiseen asti. Keskiaika kalskahtaa nykyihmisen korvaan sivistymättömältä aikakaudelta, mihin liittyy kiinteästi myös usein kuultu nimitys ”pimeä keskiaika”, mutta siitä, kuinka ”pimeä” tai sivistymätön aikakausi keskiaika todellisuudessa oli, voidaan olla montaa mieltä.

On totta, että keskiajan Euroopassa hylättiin monia antiikin aikaisia saavutuksia ja monet asiat vaipuivat lopullisesti unholaan. Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen ainut yhdistävä tekijä Euroopassa oli vallitseva kristinusko ja uskonto saikin huomattavan valta-aseman keskiajan Euroopassa. Kirkko sääteli, mitä antiikin tekstejä säilytettiin ja mitä ei, minkä vuoksi kristinuskon kanssa ristiriidassa olleet teokset hävitettiin armotta tai jos ei varsinaisesti hävitetty, niin ainakaan niitä ei kopioitu ja siten levitetty niiden sanomaa. Myös säilytettyjä tekstejä muokattiin sekä lisäämällä alkuperäiseen tekstiin ylimääräistä, että jättämällä kopioimatta osia tekstistä. Kirkko myös vaikeutti monesti tieteellisen tutkimustyön harjoittamista, sillä se pyrki vaikeuttamaan sellaisten tutkijoiden työtä, joiden tutkimustulokset olisivat ristiriidassa kirkon virallisen opin kanssa. Näin ollen kirkon toiminta jarrutti tieteiden ja tekniikan kehitystä. Varallisuus kasaantui pitkälti kirkolle, mutta kirkko ei tehnyt suuria ponnistuksia tieteen tai kulttuurin puolesta, vaan keskittyi mahtipontisten ja monissa tapauksissa yksinomaan kirkon mahtia korostamaan tarkoitettujen rakennushankkeiden läpi viemiseen. Myös keskiajan loppupuolella Eurooppaan levinnyt musta surma eli paiserutto, joka surmasi jopa kolmanneksen Euroopan väestöstä, on omiaan vahvistamaan mielikuvaa aikakaudesta, jolloin ihmisillä ei ollut aikaa harjoittaa kulttuuria, vaan aika meni hengissä pysymiseen.

Toisaalta mielikuvaa keskiajasta värittävät lähinnä renessanssiaikana kirjoitetut lähteet, jotka systemaattisesti ja osittain tahallisestikin vähättelevät edeltäneen aikakauden saavutuksia oman aikakautensa kuvaa parantaakseen. Vaikka kirkko toisaalta olikin esteenä kulttuurin ja tieteiden harjoittamiselle, sillä on myös lukuisia ansioita tällä saralla. Käytännössä ainoat paikat saada opetusta (ainakin keskiajan alkupuolella ennen ensimmäisten varsinaisten yliopistojen ja taikakoulujen perustamista) olivat luostarit, joissa tavallisesti toimi luostarikoulu ja joiden kirjastoissa oli kirjoja. Kirjat olivat ennen painotaidon yleistymistä harvinaisia, sillä niitä kopiointiin käsin, mikä oli paitsi kallista, vei myös huomattavan paljon aikaa. Kirkon toteuttamien huomattavien rakennushankkeiden ansiosta arkkitehtuurin voidaan katsoa kehittyneen keskiajalla merkittävästi huipentuen goottilaistyylisiin katedraaleihin. Myöskin väite siitä, ettei tekniikka kehittynyt keskiajalla, on helposti osoitettavissa vääräksi, sillä esimerkiksi sotateknologian kehitys oli keskiajalla voimakasta (esim. jästien ottaessa käyttöön ns. ruutiaseet).

Kuvataide keskiajan Euroopassa

Lähes kaikki oli keskiajalla kirkon kontrollissa ja niin myös taide. Kirkko rahoitti sitä ja sitä myötä myös aiheet olivat hyvin pitkälti uskonnollisia. Taidetta ei erityisesti arvostettu (kenties ainoastaan arkkitehtuuria lukuun ottamatta) ja se näkyi esimerkiksi siinä, että taiteilijoita pidettiin vain käsityöläisinä eivätkä he saaneet osakseen samanlaista ihailua kuin esimerkiksi myöhemmin renessanssin aikana. Tästä johtuen töitä ei esimerkiksi signeerattu ja ammatin arvostuksen puute vaikutti myös siihen, ettei esimerkiksi kuvataide kehittynyt kovinkaan ripeästi keskiajalla tai varsinkaan sen alku- ja keskivaiheilla.

Se, että taiteen asema ei ollut häävi, ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä olisi ollut. Keskiajalla esimerkiksi kirjoja kuvitettiin runsaasti.  Koska painokonetta ei ollut vielä nopeuttamassa kirjallisuuden kopioimista, kirjat olivat arvokkaita ja siksi niiden koristelemiseenkin uhrattiin usein aikaa ja vaivaa. Kirkkorakennusten seinille maalattiin usein raamatuntapahtumia kuvaavia kuvia, sillä kansa oli pääosin lukutaidotonta, eikä hallinnut latinaa, jota käytettiin jumalanpalveluksissa kielenä. Kun papin puheista ei voinut ymmärtää sanaakaan, seinämaalaukset olivat keino oppia Jumalasta ja raamatuntapahtumista. Kirkkorakennuksen seinämaalaukset saattoivat toimia myös viihdykkeenä, mikäli jumalanpalvelus kävi liian pitkästyttäväksi.

Myöhäiskeskiajalle tultaessa alettiin harjoittaa myös maalaamista (muutoinkin kuin seinämaalauksina kirkkoihin) entistä enemmän, mutta varsinaisesti maalaustaide nousi kukoistukseensa vasta renessanssin aikana. Keskiajalla maalaustekniikka ei ollut järin kehittynyttä. Renessanssimaalauksen erottaa varsinaisella keskiajalla maalatusta maalauksesta mm. perspektiivin ja taidokkaamman hahmojen ja esineiden kuvauksen perusteella.

Keskiajan kuvataiteelle tyypillistä on esimerkiksi se, ettei perspektiiviä (eli kolmiulotteista näkövaikutelmaa kuvaan kuvattujen esineiden sijainnista toisiinsa nähden) ollut käytössä lainkaan tai sen käyttö oli hyvin alkeellista. Usein käytettiin jopa arvoperspektiiviä, jossa tärkeämmät henkilöt, kuten hallitsijat kuvataan suurempina kuin vähemmän tärkeät, kuten alamaiset, eikä siten pyrittykään kolmiulotteiselta vaikuttavaan esittämistapaan. Arvoperspektiiviä oli käytetty jo muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä, mutta sitä alettiin jälleen hyödyntää keskiajan Euroopassa. Perspektiivin käyttö kuitenkin kehittyi vähitellen keskiajan lopulle ja renessanssin alkuun tultaessa, kuten alla olevasta 1100-luvulta alkavasta ja 1400-luvun puoleen väliin päättyvästä kuvasarjasta voi huomata.

   

Taikuuden kuvaaminen aikakauden kuvataiteessa

Kuten edellä on mainittu, kuvataide keskittyi keskiajalla (aivan myöhäiskeskiaikaa lukuunottamatta) lähinnä kirjojen kuvituksen kaltaisiin arkisiin töihin. Taikojat olivat vielä keskiajalla arkinen osa elämää ja kyläyhteisöä, eivätkä keskiajan taikojat osanneet saati harrastaneet juuri näyttäviä taikoja tai temppuja. Koska taikojatkin elivät vaatimatonta elämää, ei heistä juuri kirjoitettu kirjoja, eikä sen vuoksi myöskään tehty kuvia. Taikojia esittävät keskiaikaiset kuvat ovat harvinaisuus.

Sen sijaan taikaeläimiä kuvattiin runsaasti, aivan kuten antiikin ajan taiteessakin. Välimeren alueella nähtiin paljon esimerkiksi kyklooppeja, kentaureja ja vedenneitoja (seireeneitä), mutta keskiajalla taide levisi myös pohjoisemmas (vaikkakin nykyisen Pohjois-Italian alueella harjoitettiin yhä verrattaen paljon taiteita) ja kuvattavien lajien kirjo laajeni. Alla nähtävissä kuvitusta englantilaisesta bestiaarista eli kokoelmasta, joka sisälsi kuvauksia eläimistä, kasveista ja jopa elottomista kohteista kuten kivistä ja selityksiä niiden hengellisestä merkityksestä, olihan kirkko ja uskonto tärkeässä roolissa keskiajalla. Kolmessa pienessä kuvassa on kuvattu ihmissusi, yksisarvinen ja feenikslintu. Keskiajalle tyypillisesti ne ovat yksinkertaisia, eikä niissä ole perspektiiviä. Bestiaarin ollessa kyseessä kuvat luonnollisesti esittivät tekstissä käsitelteviä eläimiä, tässä tapauksessa taikaolentoja, mutta myös muissa kirjoissa kuvituksilla oli yleensä vahva yhteys tekstiin.

      

Tehtävät:

1. Kerro lyhyesti perustellen, onko keskiaika mielestäsi erityisen sivistymätön aikakausi, kuten monesti mielikuva antaa ymmärtää.

2. a) Mitä tarkoitetaan keskiajalla?

b) Selitä lyhyesti, millaista oli kuvataide keskiajalla

c) Miten taikaolentoja ja taikuutta kuvattiin keskiajan kuvataiteessa?

3. Keskiajan eurooppalaisessa yhteiskunnassa kirkko oli vahvin auktoriteetti ja se hallitsi pitkälti ihmisten elämää sekä tiedettä, taidetta ja suuria rakennushankkeita. Mikä on nykymaailmassa lähinnä vastaavaa valtaa? Maallinen hallinto, media, kansainväliset suuryritykset vai jokin aivan muu? Kerro perusteltu mielipiteesi soveltaen oppimaasi, aiempia tietojasi sekä halutessasi muita lähteitä.